torstai 21. kesäkuuta 2018

Rakennetukien kesäpäivät ensikertalaisen silmin

Sata silmäparia kahdessa eri linja-autossa seuraa eteläsavolaista maalaismaisemaa. Peltojen ja vihreiden metsien välistä pilkahtaa aika ajoin sinistä, pienempiä tai suurempia järviä aurinkoisessa kesäsäässä.  Mieleen tulee ruotsinsuomalaisen tuttavapariskunnan lapsenlapsen tokaisu kun tuli Etelä-Pohjanmaan lakeuksille: ”Jag ser hela världen, Minä näen koko maailman”.  Savossa ei näe samanlaista peltolakeutta kuin Pohjanmaalla. On hyvä olla välillä kotoaan poissa, jotta näkee miten erilaisissa olosuhteissa eletään ja yritetään pienen maamme eri puolilla.



Menossa on Rakennetukien kesäpäivien yritysvierailupäivä Mikkelin seudulla. Tämä on 18. kerta, kun tämä rakennetukiasioista vastaavien asiantuntijoiden kokoontuminen järjestetään. Tapahtuma kiertää vuosittain eri puolilla kaunista maatamme ja tällä kerralla järjestelyistä vastaa Etelä-Savon ELY-keskus yhteistyössä Maaseutuviraston ja verkostopalveluiden kanssa. Osallistujat ovat kautta Suomen muun muassa ELY-keskusten, ProAgrian ja pankkien edustajia. Mukana on myös maa- ja metsätalousministeriön ja Maaseutuviraston väkeä. Itse olen mukana ensimmäistä kertaa vaikka työhistoriaa Mavissa on jo yli 10 vuotta.

Muistojen maatila

Kesäistä maalaismaisemaa katsellessani mieleeni palautuu rakkaana oma lapsuus eteläpohjalaisella maatilalla. Siihen aikaan, 50- ja 60-lukujen vaihteessa, kotitilalla oli kymmenkunta lehmää, vasikoita, hevonen ja navetan ylinen täynnä kanoja. Pienen tytön luottamustehtävänä oli kesäisin aamulypsyn jälkeen ajaa lehmät laitumelle muutaman sadan metrin päähän ja taas iltalypsyä varten takaisin navetalle. Erityisesti Irina-niminen isohko johtajalehmä vähän pelotti, mutta sekin totteli aikansa ärhenneltyään.

Tuolla lapsuuden maatilalla on noiden päivien jälkeen tapahtunut suuria muutoksia, aivan kuten monella muullakin suomalaisella tilalla. Lehmät vaihtuivat 70-luvulla sikoihin, niistä luovuttiin 80-luvun lopulla ja keskityttiin viljantuotantoon. Suvun hallussa pitkään ollut tila myytiin vieraalle kolmisen vuotta sitten ja nykyään siellä tuotetaan häränlihaa.

Maatalous muuttuu ja kehittyy

Suomalaisen maatalouden perusta on sellaisissa pienissä perheviljelmissä kuin oma kotitilani oli aikoinaan. Nykyään maatilat ovat yhä suurempia, tuotanto tehostuu ja erikoistuukin – rakennetuet ovat viljelijöiden apuna kilpailukyvyn parantamisessa: tukemassa aloittavia viljelijöitä ja investointeja.

Rakennetukien kesäpäivillä tutustumme paikallisissa vierailukohteissa nykyaikaiseen yrittäjyyteen ja maatalouteen. Pienen eteläpohjalaisen maatilan kasvattina tuntuu kuin olisi päässyt satumaailmaan, niin paljon ala on muuttunut omista lapsuusmuistoista. Vaikka tuotanto kehittyy, niin maatalousala on edelleen kovaa työtä – ei mitään ruusuilla tanssimista.

Luottamusta maatalouden ja maaseudun tulevaisuuteen antaa nuorten kiinnostus alaan. Eteläsavolaisella maitotilalla oli 9-vuotiaalla tulevalla isännällä selvät suunnitelmat tilan jatkamisesta – hyvä niin.

Eija Heinonen
kehittämissuunnittelija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti