torstai 1. syyskuuta 2016

Innovatiivista Leader-toimintaa jo parisenkymmentä vuotta

Leader-toiminnan brändi on näyttänyt olevan sangen kestävä, hyvin puskuroitu jo parin vuosikymmenen ajan. Saman verran allekirjoittaneella on ”ihmisten kokoisten ideoiden” seuraamista eri rooleissa: ensin läheltä, sitten etäämmältä ja nyt taas lähempää. Syyskuun alusta alkaen toimin osastonjohtajana Maaseutuviraston maaseudun kehittämisosastolla, jonka keskeisiä yhteistyökumppaneita Leader-ryhmät ovat maaseudun yritys- ja hanketukien toimeenpanossa.
©maaseutuverkosto

Olin aikoinaan 1990-luvulla Seinänaapurien seutukunnan (nyk. Seinäjoen seutu) edustajana, naapurikunta Ilmajoen johtavana virkamiehenä valitsemassa paikalliselle Leader-kehittämisyhdistykselle ensimmäistä toiminnanjohtajaa. En olisi uskonut, että toiminta yhä tänä päivänä jatkuu yhtä aktiivisena kuin silloin. En olisi myöskään uskonut, että silloin kunnan virkamiehenä rekisteröityessäni kehittämisyhdistyksen jäseneksi, olisinkin hetken päästä Leader-lähiviranomaisena valtionhallinnossa, silloisessa TE-keskuksessa.  
Heti Suomen EU-jäsenyyden alkuvuosina Leader II toi maaseudun kehittämiseen omat menettelynsä. Puhuttiin kokeilevasta lähestymistavasta tai innovatiivisista toimenpiteistä, joilla Suomen maaseutu piti kyllästää. Kun tätä yhteisöaloitteen ihanuutta ei riittänyt kaikille, kansallinen sovellus, POMO-ohjelma, levittäytyi muille seuduille. 

Innovatiivisuus oli käsite, jota joutui tulkitsemaan monikin, myös Leader-lähiviranomainen. Kun esimerkiksi Karijoen Myrkyn kylältä tuli laillisuusarviointiin TE-keskukseen kaksi samantapaista yrityshanketta, vaadittiin aikamoista innovatiivisuutta, että tunnisti innovatiivisuuden nimenomaan Leader-hankkeesta. No, eipä se seuraavalla ohjelmakaudella lanseerattu, Leader + -ohjelmaan liittyvä pilottiluonteisuuden vaatimus tulkintaa helpottanut.

Olivatpa maaseudun tuotteet tai palvelut innovatiivisia tai eivät, Leader-menettely sitä on ollut. Kehittämistyö on saanut mukaan uusia toimijoita. Heillä on ollut mittavan oman aktiivisuuden lisäksi käytössään korvamerkittyä ulkopuolista rahoitusta. 

Parikymmentä vuotta sitten jonkin sortin hallinnollinen innovaatio oli, kun kehittämisyhdistyksen toiminnanjohtaja ja TE-keskuksen Leader-viranomainen ohjelmaa suljettaessa, hallinnollista taakkaakin uhmaten, varasivat täyden viikonlopun tallentaakseen kaikki ohjelmakauden Leader-päätökset exceliin. Siihen aikaan maaseutuhallinnon tietojärjestelmissä oli haasteiden sijaan ongelmia. Viimeisiä markkoja sidottaessa oma excel oli luotettavampi. 

Leader-arvioinneissaan tutkijat voivat puntaroida, voidaanko jo nyt parissakymmenessä vuodessa jalostunutta toimintaryhmätyötä pitää yhteiskunnallisena innovaationa. Mutta jos uskotaan Leader-brändin edelleen kantavan seuraavalla vuosikymmenellä, tulevilla ohjelmakausilla, tarvittaisiin myös aitoa hallinnollista innovaatiota. Leader-työ edellyttää joka portaassa innovatiivisuutta. 

Antti-Jussi Oikarinen
Maaseudun kehittämisosaston johtaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti