keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Timanttia hiomassa

Kuusitoista vuotta sitten tavattiin Seinäjoella. Nyt kokoonnutaan juhlistamaan kierroksen umpeutumista Ouluun. Rakennetukien kesäpäiviä on vuosien varrella vietetty kaikissa ELY-keskuksissa ja kahdesti ulkomaillakin. Rakennetukien parissa työskentelevät ovat päässeet tutustumaan kättensä jälkiin ja verkostoitumaan.

Rakennetukien kesäpäivät saivat alkunsa maa- ja metsätalousministeriön suunnittelijan Sirpa Juotteen mahtiajatuksesta: TE-keskusten yritystutkijat tapasivat neuvonnan väkeä vuosittain eri puolilla maata ja keskustelivat ajankohtaisista asioista ja tutustuivat kiinnostaviin kohteisiin. Rakennetukien tiimoilta voisi järjestää päivät samalla idealla.

Tuumasta toimeen, sehän Sirpalta onnistuu, ja niin kesäkuussa 1999 järjestettiin Seinäjoella ajankohtaisseminaari TE-keskusten perusmaatalouden rahoitustukikäsittelijöille ja maaseutukeskusten talousneuvojille. Koolla oli joukkoja niin maa- ja metsätalousministeriöstä, kaikista TE-keskuksista, monista maaseutukeskuksista kuin rahalaitoksistakin. Organisaatiot ja niiden nimet ovat muuttuneet vuosien varrella, mutta aina vain ovat yhteiset kesäpäivät keränneet laajasti osanottajia. Oulun tämänvuotisilla kesäpäivilläkin osallistujia on entiseen malliin, pitkälti toista sataa.

Näin on rakennetukien kesäpäivillä tavattu:
1999 Seinäjoki
2000 Savonlinna
2001 Turku
2002 Jyväskylä
2003 Irlanti
2004 Vaasa
2005 Hyvinkää
2006 Puola
2007 Kuopio
2008 Levi
2009 Pori
2010 Hämeenlinna
2011 Vuokatti
2012 Koli
2013 Kouvola
2014 Tampere
2015 Oulu

Verkostoitumista parhaimmillaan

 

Timanttimme oli näin muotoutunut ja siitä on sitten vuosien varrella hiottu yhä täydellisemmäksi. Tapahtuman nimi on lyhentynyt rakennetukien kesäpäiviksi. Aluksi seminaaria vietettiin kolme kesäistä päivää, sittemmin asiat on saatu selviksi jo kahdessa päivässä, joista ensimmäinen on vakiintunut luentopäiväksi ja toinen retkipäiväksi. Maaseutuverkoston mukaantulo on näkynyt paitsi rahaliikenteessä, myös tapahtuman sisällössä: tuloiltana on verkostoiduttu vapaamuotoisesti ja luentojen lomaan on soviteltu keskusteluita työpajoissa.

Mutta paljon on ollut pysyvääkin. Ajankohtaisiin asioihin on joukolla paneuduttu luennoilla. Retkipäivä on antanut mahdollisuuden tutustua kohdealueeseen ja samalla antautua keskusteluihin kollegoiden kanssa. Verkostoitumista parhaimmillaan! Tutustumiskohteina ovat olleet niin maatalouden investoinnit kuin kohdealueen muuten olennaiset kohteet, painopistettä kunakin vuonna vaihdellen. Sponsoreita matkan varrella on ollut lukuisia, mutta yksi on ollut erityisen uskollinen: väli-illan illallisen on tarjonnut Osuuspankki, nyttemmin OP Pohjola, isäntänään Esa Ala-Kantti.

Olennaisinta on ollut, että joka vuosi olemme suurella joukolla kokoontuneet yhteisen asiamme äärelle, keskustelemaan ja näkemään toisiamme. Arjen työ on aina sujunut paremmin, kun olemme huomanneet toisaallakin pohdittavan samoja asioita, ja mikä parasta: näkemyksiä voi kysyä kollegoilta kesäpäivien jälkeenkin!

Vuosien varrella olemme päässeet tutustumaan suureen joukkoon merkittäviä persoonia, legendoihin jo eläessään, legendoiksi sittemmin nousseisiin ja kenties tuleviin legendoihin. Kaikki puurtavat arkeaan yhteisen asian parissa, kuka mistäkin kulmasta, mutta yhtä kaikki, maatalouden rakenteen kehittämiseksi.

Tutustumiskohteista monet ovat jääneet mieleeni. Ensimmäisillä kesäpäivillä tutustuttiin Vuorelan maitotilaan Jalasjärven Luopajärvellä; sittemmin tila on edelleen laajentanut toimintaansa ja on hyvin näkyvä maidontuottaja Jalasjärvi-Seinäjoki-tien varrella. Seinäjoen päivillä käytiin myös vierailulla Atrian silloin uudella ruokatehtaalla, joka on yhä erittäin merkittävä suomalaisen ruuan valmistaja. Maito-, sika- ja broileritiloja on vuosien aikana ollut kohteena koko joukko. Savonlinnassa illallistettiin s/s Heinävedellä Saimaan aalloilla. Turun päiviltä muistan erityisesti tunnelmallisen illallisen Louhenlinnassa Laitilassa. Kainuussa käydessämme pääsimme tutustumaan Talvivaaran kaivosalueeseen, jota silloin vielä esiteltiin ylpeänä: Kainuussa uskottiin kaivosalaan. Kainuussa käytiin myös Parviaisten hevostilalla ja nähtiin merkittävien, valtakunnan parhaiden suomenhevosten syntymätalli. Oli vaikuttavaa, kun kahdella linja-autolla ja lukuisilla henkilöautoilla saavuimme tallin pihaan.


Hämeen kesäpäivillä 2010 tutustuttiin Viehko Oy:n lypsykarjanavettatyömaahan Hauholla.




Kainuun kesäpäivillä 2011 vierailtiin Talvivaaran kaivoksilla.

Vierailumme Parviaisten hevostallilla täytti tallipihan.

Parviaisten tallin tähti, I.P. Lento, oli kiinnostuksemme kohteena.

Pirkanmaan kesäpäivillä 2014 vierailimme Suttisen monipuolisella kasvinviljelytilalla Pälkäneellä.

Ulkomaillakin olemme kierroksemme aikana ehtineet kahdesti käymään, Irlannissa ja Puolassa. Hyvin luontevasti tutustuimme myös näinä kesinä maatalouteen hiukan poikkeavasta näkökulmasta. Puolasta on mieliimme piirtynyt varmasti koko kierroksen vahvin jälki: käynti Auschwitzissä ei unohdu koskaan.

Yhtä tärkeää seikkaa ei auta jättää mainitsematta: säät ovat suosineet kesäpäiviämme. Saattaapa aika kullata muistoja, mutta muistan vain aurinkoisia päiviä.

Yhteisiä muistoja kuudentoista vuoden taipaleelta on paljon. Uusia muistoja mieleen kuitenkin aina mahtuu. Mitäpä jatkossa? Hiomme timanttiamme edelleen ja aloitamme uuden kierroksen?

Esko Leinonen
maaseutu- ja rakenneyksikön johtaja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti