keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Miten Suomi nähdään muualla Euroopassa?

Työssäni törmään kerta toisensa jälkeen siihen, että suomalainen maaseudun kehittäminen saa kehuja kansainvälisillä kentillä. On sitten kyseessä EU-komission järjestämä seminaari, kokous, työpaja tai muu kansainvälinen tapahtuma, aina joku taho tai toimija tulee – joskus yllättävästäkin näkökulmasta – kertomaan, kuinka Suomessa on tämänkin asian suhteen tehty hyvää työtä tai meiltä löytyy hyviä esimerkkejä. Arjen aherruksessa tämä näkökulma saattaa unohtua.



Edelläkävijänä Euroopassa


Suomen maaseutuohjelma tuntuu usein olevan hyvä kokeilualusta EU-komission pilotiksi. Suomen ohjelma on toiminut jo viime rahoituskaudella edelläkävijänä esimerkiksi ympäristötoimenpiteiden ja eläinten hyvinvointitukien osalta. Kokemusten perusteella toimenpiteitä joko otetaan ajan kanssa laajemmin käyttöön muualla Euroopassa tai sitten ei.

Edelläkävijöitä olemme olleet myös innovaatioiden edistämisessä. Suomen maaseutuverkoston innovaatioleirit käynnistyvät jo edellisellä rahoituskaudella, kun taas Euroopan laajuisesti innovaatioiden edistäminen on saanut nostetta tällä rahoituskaudella lanseeratusta Euroopan innovaatioverkostosta (EIP). Maamme metsätalous ja etenkin sen biotalouteen pohjautuvat innovatiiviset hanke-esimerkit ovat myös olleet kiinnostuksen kohteina eurooppalaisissa työryhmissä.

Maaseudun kehittämistä voi viedä


Meille Suomen maaseutuverkostoon tulee tuon tuosta kyselyjä hyvistä suomalaisista käytännöistä jaettavaksi muualle. Hyvistä hankkeistamme sekä verkostomme jäsenistä puhujina ja työryhmäjäseninä ollaan kiinnostuneita Euroopan eri foorumeissa. Se, että meistä ollaan kiinnostuneita, on vahva valttikortti myös uuden rahoituskauden kynnyksellä, kun neuvotellaan tulevan maaseutuohjelman tavoitteista ja toimenpiteistä.

Maaseutua ei voi tuoda, mutta hyviä maaseudun kehittämisen käytäntöjä voi menestyksekkäästi viedä maailmalle. Sen edistämiseksi suomalaiset maaseudun kehittäjät voivat hyödyntää maaseutuverkoston palvelupakettia kansainvälisten verkostojen rakentamiseen. Työryhmiin ja toimintamme kannalta katsoen tärkeisiin seminaareihin ja tapahtumiin lähetetään suomalaisedustajia, jotka tekevät ansiokasta työtä kansainvälisissä yhteyksissä.

On tärkeää, että olemme aktiivisesti mukana eurooppalaisilla foorumeilla, viemme omia hyviä käytäntöjämme ja opimme muilta. Suomalaisten aktiivinen osallistuminen varmasti myös osaltaan näkyy siinä, että saamme kehuja ja esimerkeistämme ollaan kiinnostuneita. Kansainvälisyydellä on tärkeä merkitys yhteiskunnassamme ja maaseudun kehittämisessä.



Teemu Hauhia
yksikönjohtaja

Teemu Hauhian johtama Verkostopalvelut-yksikkö koordinoi ja tukee Suomen maaseutuverkoston toimijoiden työtä.

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Nuorallatanssia luottamuksen ja sinisilmäisyyden kanssa

Presidentti Barack Obama perusti avoimen hallinnon hankkeen 7 vuotta sitten muun muassa taistellakseen korruptiota vastaan. Suomessa Avoin hallinto -hankkeen ei ole tarvinnut painiskella korruption kaltaisten ongelmien kanssa, vaan olemme voineet keskittyä hiomaan esimerkiksi hyvää virkakieltä. Maaseutuvirastossa olemme laatineet avoimen hallinnon toimintasuunnitelman, jota on toteutettu syksystä 2017 lähtien.

Tutkimuksissa on havaittu, että yhteiskunnan matala korruptio korreloi korkean sosiaalisen pääoman ja viranomaisiin kohdistuvan luottamuksen kanssa. Suomessa luottamus toisiin ihmisiin on itse asiassa niin korkealla, että se on katsottu tietopoliittisessa selonteossa yhdeksi tekoälyn vientieduksi. Luottamuksella on kuitenkin kääntöpuolensa: sinisilmäisyys. Klikkaamme helposti mitä tahansa ja annamme luvan käyttää tietojamme mihin tahansa, koska emme voi uskoa, että joku haluaisi tahallaan meille mitään pahaa.

Emme ymmärrä, mitä kaikkea oman tiedon luovuttaminen voi tarkoittaa. Facebook on hyvä esimerkki siitä, kuinka tietoja viattomilta vaikuttavista henkilökohtaisista asioista, kuten asuinalueesta tai elintottumuksista, voidaan käyttää hyväksi. Niiden avulla voidaan esimerkiksi profiloida tiettyjä äänestäjäsegmenttejä ja kohdistaa heihin valheellisiakin kampanjoita. Tällä on myös isoja demokratiaan kohdistuvia vaikutuksia (esimerkiksi Brexit).

Avoimen hallinnon yksi peruspilareista on demokratian vahvistaminen, mutta avoimuuden ja luottamuksen lisääminen nykyisin keinoin eivät yksistään enää riitä. Viranomaisten on viestittävä aktiivisesti myös tietosuojan priorisoinnista esimerkiksi julkaisemalla vuosittaiset tietotilinpäätökset. Tietosuojasta ja tietoturvasta huolehtiminen voisivatkin olla seuraavan avoimen hallinnon ohjelmakauden (2019–2021) painopisteinä.

Hanna Westinen
erityisasiantuntija, tietosuojavastaava
 

Hanna Westinen on Maaseutuviraston edustaja avoimen hallinnon virkamiesverkostossa.




Avoimen hallinnon tavoitteena on edistää avoimuutta, julkisuutta, ymmärrettävyyttä ja osallisuutta.
Lue lisää avoimesta hallinnosta osoitteesta www.avoinhallinto.fi.

torstai 22. marraskuuta 2018

Maaliin pääsee montaa eri reittiä

Jutun otsikko tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että niin matkustamisessa kuin viljelijätukien toimeenpanossa on valittavissa monia eri toteutusmalleja. Vaihtoehtoja on hyvä välillä tutkia tarkemmin! Kävin kylässä ja kuulumisia vaihtamassa Mavin sisarvirastoissa Jönköpingissä Ruotsissa (Jordbruksverket) ja Kööpenhaminassa Tanskassa (Landbruksstyrelsen).

Jönköpingiin reissasin lentämällä ensin Vaasasta Tukholman kautta Göteborgiin, ja jatkamalla sieltä loppumatkan paikallisjunan kyydissä. Junan ikkunasta havainnoi enemmän – juna puksutti läpi maaseudun laajojen vihreiden nurmiviljelyalueiden, jotka olivat siis syksyn riittävän lämpötilan ja sateiden ansiosta toipuneet melko hyvin kesän armottoman kuivuuden jälkeen.

Näkymä Jönköpingin matkakeskuksesta (junat ja bussit) 135 kilometrin pituiselle järvelle päin. Tiesitkö muuten, että Jönköping sijaitsee aivan Ruotsin toiseksi suurimman järven, Vätternin etelärannalla? Tai että täällä on keksitty teolliseen tuotantoon nykymuotoinen tulitikku vuonna 1847? 
Jönköpingistä Kööpenhaminaan pääsee siirtymään kätevästi junalla. Merellisiä maisemiahan katsellaan yleensä laivan kannelta, mutta tällä kertaa siis junan ikkunasta, kun se puksutti yli Juutinrauman salmen yhdistetyllä rautatie- ja maantieliikenteen käytössä olevalla sillalla.

Virastorakennukset ovat yhtä harmaita kaikkialla, näin myös Kööpenhaminassa. Vastapainoksi ihmiset virastojen sisällä ovat onneksi sitäkin mukavampia ja värikkäämpiä! Tiesitkö, että Tanskan elintarviketuotanto pystyisi ruokkimaan tuplamäärän nykytanskalaisia? Tanska on varsinainen elintarviketehdas, ja onhan heidän vientituotteistaan esimerkiksi joulukinkku meilläkin tuttu tuote. Ei mikään ihme, kun maatalousmaata on käytössä 2,6 miljoonaa hehtaaria ja eläintuotannon määrää kuvataan lukemin 13 miljoonaa sikaa ja 1,6 miljoonaa nautaa.

Tukimaksut viljelijöille yhteisenä päämääränä


Sain reissun aikana tilaisuuden keskustella saman pöydän ääressä yhteensä noin kolmenkymmenen sisarviraston kollegan kanssa. Tekeminen on paikka paikoin hyvinkin erilaista, mutta lopputuloksena on sama tuote: tukimaksut viljelijöille.

Meillä Mavissa koko viljelijätukiprosessi on yhden osaston sisällä hakuvalmisteluista valvonnan kautta aina tarvittavista tietojärjestelmistä huolehtimiseen. Ruotsissa ja Tanskassa vastaavat tehtävät on siroteltu virastojen eri osastoille ja yksiköihin – ulkopuolisen silmin katsottuna välillä loogisella, välillä epäloogisella tavalla. Kaikki kolme virastoa kuitenkin delegoivat maksajavirastotehtäviään muille. Mavi on delegoinut tukitoimeenpanon tehtäviä lähemmäs viljelijää kuntien yhteistoiminta-alueille ja ELY-keskuksiin. Ruotsissa tehtäviä on delegoitu vastaavasti alueellisille lääninhallituksille. Tanskassa virastosta ei ole varsinaisesti delegoitu tehtäviä ulkopuolisille tahoille, mutta tukihakemusten käsittelyn, tukipäätösten tekemisen ja valvonnan huolehtii viraston toinen osasto, jonka henkilöstön pääasiallinen sijaintipaikkakin on muualla, noin 300 kilometrin päässä Kööpenhaminasta.

Kohti maatalouspolitiikan uudistusta


Yhteistä puhuttavaa meillä oli paljon: miten valmistaudumme tulevaan ja organisoimme ja toteutamme EU:n yhteisen maatalouspolitiikan seuraavan uudistuksen? Miten koulutamme delegoitujen toimeenpanotehtävien hoitajat? Millä viestintävälineillä ja -tavoilla saavuttaisimme parhaiten viljelijät? Miten tekisimme monimutkaisimpien tukiemme ehdoista ymmärrettävämpiä ja toimeenpanosta vähemmän byrokraattista? Jaoimme vinkkejä onnistumisista puolin ja toisin. Myös alustavia tunnusteluja oli siitä, olisiko hyödyllistä lähettää samankaltaisia tehtäviä hoitavia asiantuntijoitamme toistemme virastoihin lyhyille henkilökiertokäynneille saamaan vertaistukea tehtävien hoitoon ja kehittelemään uusia ideoita yhdessä.

Yhteistyö tiivistyy


Mitä tällä kertaa valitsemani reitti minulle tarjosi? Syksyisen, sympaattisen Jönköpingin kaupungin kuulauden. Kööpenhaminan yöllisen syysmyrskyn koettuna hotellin 18. kerroksen huoneessa. Lisäksi 30 nimeä, joilla kaikilla on nyt kasvot. Sähköpostiviestittelyn selvän lisääntymisen Ruotsin ja Tanskan kollegojen kanssa erilaisissa toimeenpanon asioissa. Ja etenkin uskon yhteistyön voimaan ja lisääntymiseen jatkossa yli valtiorajojen: esittelin Ruotsissa myös viljelijäuutiskirjettämme, jollainen vastaavanlainen heilläkin on. Lisäksi näytin pienen vihreän kirjan, jolla esittelimme tuensaajille kuluvan ohjelmakauden alussa oleellisimmat tukiehtomuutokset. Ruotsalaiset kollegat olivat siitä ja käymästämme keskustelusta niin innoissaan, että heidän aloitteestaan viljelijätukiviestijät heillä ja meillä ovat jo suunnittelemassa yhteisen videoneuvottelupalaverin ajankohtaa.

Hannele Sankari
yksikönjohtaja

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Puimurit ja Zetorit

Kuntien maaseutupäälliköt kokoontuivat vuosittaiseen tapaamiseensa Helsinkiin 25.–26.9.2018 yhdessä Maaseutuviraston ja maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten kanssa. Kuntien maaseutupuolen henkilöstö on suorassa yhteydessä viljelijöihin, kun taas Mavin roolina yhdessä MMM:n kanssa on kuntien henkilöstön tukeminen heidän työssään. Yhteistyö kuntien, Mavin ja MMM:n kesken onkin ensiarvoisen tärkeää, jotta viljelijät saisivat parhaan mahdollisen avun maataloustukiin liittyvissä kysymyksissä. Maaseutupäälliköiden tapaamisessa keskityttiinkin maataloustukien ajankohtaisten asioiden lisäksi erityisesti yhteistyön kehittämiseen kuntien, Mavin ja MMM:n välillä.

Ennen kuin pääsimme tutustumaan puimureihin ja Zetoreihin, kokoonnuimme Helsingin yliopiston päärakennukseen kuulemaan muun muassa MMM:n ja Mavin ajankohtaiskatsauksia sekä mielenkiintoisia maaseutupäälliköiden puheenvuoroja. Kuulimme esimerkiksi, että Suomen syvin kaivoskuilu sijaitsee Pyhäjärvellä, ja että Rannikko-Pohjanmaa on ainoa kuntien maaseutuhallinnon yhteistoiminta-alue, joka toimii kuntayhtymänä.

Claas, John Deere vai Sampo?


Puimuriin pääsimme käsiksi tapaamisen toisena päivänä, vaikka yhtään Claasia, John Deereä tai Sampoa ei Helsingissä näkynyt. Keskusteluun nousseella puimurilla ei siis puidakaan viljaa, vaan Puimuri on sovellus, jolla käsitellään muun muassa kuntien Maviin lähettämiä kysymyksiä. Puimuri onkin yksi keskeisistä viestintäkanavista kuntien ja Mavin välillä. Puimurista keskusteltiin erityisesti työpajassa, jossa käsiteltiin palautetta, jota Mavi sai kunnille suunnatusta kumppanityytyväisyyskyselystä. Tarkemmin kumppanityytyväisyyskyselystä saadusta palautteesta voit lukea aikaisemmasta blogikirjoituksestani.

Mikä Puimurissa kuntien palautteen perusteella ei sitten toimi? Mavin näkökulmasta muutaman vuoden käytössä ollut Puimuri on selvä parannus verrattuna siihen aikaan, jolloin kysymyksiä tuli suoraan sähköpostitse mavilaisille. Puimurin avulla Mavissa ohjataan kysymykset suoraan oikeille asiantuntijoille. Etuna on, että annetut vastaukset jäävät talteen yhteiseen vastauspankkiin. Toiminta on ylipäätään läpinäkyvämpää, sillä vastausaikoja ja käsittelyn tilannetta voidaan seurata. Kuntien mukaan kehitettävääkin vielä on: joskus vastausajat venyvät liian pitkiksi tai kysyjällä ei ole varmuutta siitä, onko kysymys otettu käsittelyyn. Myös vastausten laatu ei palautteen mukaan aina ole ollut riittävän hyvä.

Puimurin huoltoa


Kuntien maaseutupäälliköiden tapaamisessa ja kumppanityytyväisyyskyselyssä saamamme palautteen perusteella teemme Mavissa Puimurillemme kevyen huollon. Kaivamme tarvittavat työkalut esiin ja huollamme Puimuriamme niin, että kysymyksiin reagointi olisi johdonmukaisempaa ja työn jälki laadukkaampaa. Kiintoavaimia tai ruuvimeisseleitä ei tarvita, vaan huolto tehdään yhteisellä keskustelulla ja vastausohjeiden päivityksellä. Kunnilta saamamme palautteen perusteella osaamme tarkastella Puimurissa juuri niitä kohtia, jotka erityisesti kaipaavat huoltoa. Huoltoraportin toimitamme kunnille korjausten valmistuttua.

Zetorit


Niin, ja miten Zetorit liittyvät kuntien maaseutupäälliköiden tapaamiseen? Näimmekö niitä Helsingissä? Itse asiassa näimme. Maaseutupäälliköiden ja mavilaisten yhteinen iltatapaaminen järjestettiin Helsingin Kaivopihan traktoribaari Zetorissa. Illalla keskustelu oli vapaampaa, vaikka suurelta osin keskustelut kiertyivätkin työasioiden ympärille ja esimerkiksi kuntien hyvien käytäntöjen vertailuun. Ja tietenkin mietittiin jo seuraavan tapaamisen ajankohtaa ja paikkaa.


Jaakko Rinne
Kehittämispäällikkö
Twitter: @rinne_jaakko


perjantai 19. lokakuuta 2018

Leader-työlle rakennetaan uutta toimintamallia


Leader-työlle tarvitaan jatkossa uusi toimintamalli, joka perustuu tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuuteen. Muutosvaatimukset tulevat EU:n uusista reunaehdoista, joiden mukaan rahoituskaudella 2021–2027 siirrytään kustannusten korvaamisesta tuotosten ja tulosten arviointiin.

Lähtökohtana uudessa toimintamallissa on kunkin Leader-ryhmän oman toiminta-alueen strategia. Toimintamallia pohdittiin Leader-ryhmien, maa- ja metsätalousministeriön sekä Maaseutuviraston edustajien yhteisessä ideariihessä 12.10.2018.  

Leader-toiminta on osa maaseutuohjelmaa ja sen toimeenpanoa.

 Mittareita tulosten arviointiin

Leader-ryhmät tekevät parhaillaan omilla tahoillaan ehdotuksia siitä, miten strategioita parhaiten toteutettaisiin. Työ on pohjatyötä MMM:n työryhmille, joissa käsitellään uuden rahoituskauden toimeenpanoa. Ensimmäiseksi suunnitellaan, miten tulokset johdetaan strategiasta ja miten lähtötaso sekä tulokset määritellään. Rahoitettavien hankkeiden valintaperusteiden merkitys kasvaa entisestään. Tulosten on oltava todennettavissa ja mitattavissa.  Nyt etsitään yksinkertaisia ja yksiselitteisiä mittareita.

Jäsenvaltioiden on kuvattava lähtötilanne ja määriteltävä tulostavoitteet sille, mitä rahoituksella saadaan aikaan.  EU tarkastelee rahoitusta sen mukaan, miten tuloksia syntyy. Aiempina ohjelmakausina EU:n rahoitus on määräytynyt sen mukaan, miten kustannuksia on syntynyt.  Tavoitteiden tai tulosten saavuttaminen ei ole ollut maksun perustana. Toki toimenpiteet ja niiden valintakriteerit on aina rakennettu niin, että suunnitelluilla kustannuksilla on ollut tarkoitus saavuttaa myös haluttuja tuloksia.  Vaikuttavuutta on seurattu erillisinä arviointiprojekteina.

Uudella rahoituskaudella Leader-toimintaan voidaan sisällyttää maaseuturahaston lisäksi muiden rahastojen toimenpiteitä. Monirahastoisuus edellyttää yhteistyötä muiden ministeriöiden ja uusien paikallisten toimijoiden kanssa.

Yksinkertaistaminen ei ole aina ollut yksinkertaistamista

Ideariihessä tarkastelimme nykyisen ohjelmakauden rahoitusmalleja. Yksinkertaistetuista kustannusten korvaamismalleista vertailussa olivat kertakorvaus (Lump sum) ja kiinteämääräinen rahoitus (Flat rate).  Flat rate perustuu palkkakustannuksiin, joiden perusteella maksetaan 15 tai 24 prosenttia rahoitusta yleiskustannuksiin. Yleiskustannuksia ovat muun muassa vuokrat, koulutukset, siivous ja sähkö. Matkat sisältyvät yleiskustannuksiin silloin, kun korvausprosentti on 24. Kertakorvaus maksetaan sovitun toimenpiteen toteuttamisesta. Kaikki yksinkertaiset kustannusmallit eivät aina ole olleet kovin yksinkertaisia.

Lähtötilanteeksi valittiin puhdas sivu

Ideariihessä päädyimme siihen, että uutta toimintamallia ei rakenneta vanhan päälle, vaan käännetään puhdas sivu. Tätä tyhjää sivua lähtevät täyttämään Leader-ryhmät ja hallinto omilla tahoillaan.  Vanhoista malleista otetaan mukaan parhaiten toimivia käytäntöjä. Leader-ryhmien työ on avainasemassa, jotta kansallinen lainsäädäntö päästään rakentamaan mahdollisimman hyvin uutta toimintamallia tukemaan.

Heli Pöyhönen
yksikönjohtaja
 


tiistai 16. lokakuuta 2018

Elintarvikeinnovaatiot haastavat hallintoa

Uudenmaan ELY-keskus isännöi tänä vuonna ELY-keskusten maaseutupäälliköiden alueellista tapaamista. Vieraat pääsivät tutustumaan uusimaalaiseen elintarviketuotantoon ja maaseutuun. Tutustuttavaksemme oli löytynyt monenlaisia, ajatuksia herättäviä yrityksiä.

Uusimaa on mielenkiintoinen kokeilualusta maatalouden innovaatioille. Pääkaupunkiseudun kuluttajien läheisyys tarjoaa mahdollisuuksia, jollaisia ei välttämättä kaikkialla Suomessa ole. Toisaalta hyvä oli huomata sekin, että Uusimaa on paljon muutakin kuin vain pääkaupunkiseutu. Matkareittimme halkoi ihan syvintäkin maaseutua, jonne ei liikenteen kumu kantaudu.

Salaattia teollisuusalueelta ja vertikaaliviljelmältä

Vierailimme kahdessa salaatteja tuottavassa yrityksessä. Snafu Oy on muutaman vuoden ikäinen yritys, joka toimii teollisuusalueella Vantaan Vaaralassa, Jakomäen kupeessa. Kasvuhuoneiden tuotanto on ituja, silmusalaattia. Yritys on nopeasti laajentanut tuotantoaan ja samalla henkilökuntaansa. Tuotanto korjataan yli 150 kertaa vuodessa, kaikkiaan 14 000 kiloa neliömetriltä. Yritys on nyt siirtämässä tuotantonsa uusiin, entistä suurempiin tiloihin Sipooseen.

Robben Pikku Puutarha (ei ole tosiasiassa ollenkaan pieni!) toimii Lindkoskella Lapinjärvellä. Sen tuotantoa ovat salaattiversot ja yrtit. Tuotantoa on useaan otteeseen laajennettu. Viime kesänä valmistui uusin kasvihuone. Sen erikoisuus on Euroopan suurin vertikaaliviljelmä, jossa tuotanto tapahtuu kahdessa tasossa, mikä tehostaa tuotantoa. Osan vertikaaliviljelmästä on vuokrannut tutkimustarkoituksiin japanilainen IT-jätti Fujitsu. Kasvihuonetuotanto ja tutkimus toimivat sulassa sovussa saman katon alla.
Robert Jordas kertoo yrityksestään, "pikku puutarhasta".

 Sirkat hyppelevät lautaselle

Korialainen maanviljelijä Vesa Marjamäki on rakentanut Loviisan Ruotsinpyhtäälle Strömforsin yrityspuistoon vanhaan sähkötarviketehtaaseen sirkkatehtaan, josta on tarkoitus tulla Euroopan suurin. Yhteistyökumppani ostaa tehtaan koko tuotannon.

Tehtaan tuotanto on alkuvaiheessa kymmeniä tonneja hyönteisiä vuodessa, jota suunnitellaan laajennettavan ennen pitkää satoihin tonneihin. Ensimmäinen teollisuudelle toimitettava tuote on hyönteisjauhe, joka sisältää noin 70 prosenttia proteiinia.

Vuohenmaitoa Jokiniemen Kartanosta

Neljä juvalaista maidontuottajaa ja kouvolalainen kasvintuottaja huomasivat mahdollisuutensa, kun Jokiniemen Kartano Loviisassa tuli myyntiin. Juustoportti oli voittanut vuohenmaitojuustoillaan kansainvälisiä palkintoja ja vuohenmaidolle oli kysyntää. Uudessa omistuksessa kartanon eläimet vaihtuivat ylämaan karjasta suomenvuohiin, joita tilalla oli vierailuaikaan tarkalleen 1697 päätä; lypsyssä on vajaa 800 vuohta. Vanhat tuotantotilat on muutettu vuohille sopiviksi ja myös uusi eläinhalli on rakennettu. Tuotannon edelleen laajentaminen on suunnitelmissa. Koko tuotanto myydään Juustoportille.

Vuohet lypsetään 72-paikkaisella lypsyasemalla. Suomenvuohi lypsää noin 700 litraa vuodessa. Maidosta tehdystä juustosta osa menee vientiin, ja enemmänkin menisi, jos tuotantoa voitaisiin kasvattaa.

Vuohenmaidontuotannon ongelmana ovat olleet poikakilit. Jokiniemessä niille oli suunniteltu käyttö lihantuotannossa, mutta tuotannon laajuus pääsi yllättämään, ja osa poikakileistä joudutaan tällä hetkellä teurastamaan heti syntymänsä jälkeen.

Anssi Laamanen valottaa 72-paikkaisen vuohenlypsyaseman toimintaa.
 

Ruoka-aika.
Mikä on ruoantuotannon tulevaisuus? 

Maataloustuotanto erikoistuu. Vuohentuotannon tuet eivät ainakaan vuohenmaidontuottajan kannalta ole riittävät. Tukimuutokset ovat kohdelleet Jokiniemen Kartanon yrittäjiä kaltoin.

Miten suhtautua teollisuushallissa tapahtuvan elintarviketuotannon tukemiseen? Puhutaanko tällöin edes maataloudesta? Esimerkiksi sirkkatuotantoa ei tukisäännöksissämme katsota maataloudeksi, mutta toisaalta sen tukeminen ei ole mahdollista myöskään yritystuilla.

Mikä on maaseudun rooli tulevaisuuden elintarviketuotannossa? Julkisuudessa on ollut useita esimerkkejä uusista oivalluksista tuottaa ruokaa hyvin lähellä kuluttajia. Kaupunkialueilla tuotettu ruoka saattaa olla laajasti arkea jo piankin. Ilmastonmuutokseen vastaaminen edellyttää muutoksia totuttuihin kuvioihin ja yksi vastaus voi olla panostaminen todelliseen lähiruokaan.

Esko Leinonen
yksikönjohtaja
Twitter: @leinonen_esko